Voi

Olipa kerran kauan kauan sitten Suomenmaassa mies nimeltä Pete Bush(luultavasti sukua ex pressalle). Pete oli vanha hampun viljelijä jolla oli aivan kamalia omantunnontuskia siitä että hän oli huijannut lähipiiriään kertomalla kuinka heidän kannattaisi popsia kitusiinsa jostain rypsistä tehtyä teollisuuden keinotekoisesti muokkaamaa niinsanottua terveysravintoa kun taas hän itse veti joka päivä hamppua napaansa sen kun  kerkesi. No ei sitä kenenkään vähääkään vastuuntuntoisen ihmisen mielenterveys kestä ja niinpä Pete päätti heittäytyä suojaverhon taakse, suojaverhon jota kutsutaan virallisterveellisyyden sanansaattajaksi. Niinpä ystävämme Pete päätyi toitottamaan ties missä Ameriikassa äänestettyä virallisterveellistä totuutta, no sai tietysti vähän sponssirahaa toimintaansa tukemaan mutta kuiteskin. Kaikkiin ei tuo juttu kuiteskaan uponnut niinkuin kuuma veitsi tähän aineeseen:

VOI

Voi aiheena liippasee niin läheltä viimeaikoina vellonutta rasva-sota aihetta joten kun en biokemisti ole enkä tule, jätän tämän rasvakeskustelun ihan muiden tahojen kiistelyaiheeksi. Senpä vuoksi tänään keskitymme ainoastaan voin valmistukseen. Siinäkin on omanlaisensa mikrobiologiset valmistusvaiheensa joten ymmärrys biokemistejä kohtaan kyllä lisääntyy huomattavasti.

Näitä biokemistejä aina silloin tällöin mainitsen kirjoituksissani enkä millääntapaa heidän ammattikuntaa vähättele vaan tuntuu kuin joka toinen tuolla keskustelupalstoilla olisi vähintäänkin kyseisen ammattikunnan edustaja, niin tietäväistä tuntuu olevan tietämys niin näistä ravintoasioista kuin muustakin aihetta sivuavasta. Kyllähän se, että mummotkin jo 'tietää' kuinka rasva tukkii suonet ja miten kollesterrooli tai tiapeettes hoidetaan Suomenmaassa kertoo kuinka meille tuputettu virallisterveellisyys on kansan syvät rivit vienyt mennessään. Mutta eipä kaikkia ei. Senpä vuoksi siis teemmee aitoa maalaisvoita( niitä 'kovia' rasvoja) täällä koekeittiössämme tänään.
Ja kaikki alkaa siitä mistä kirjoitin ihka ensimmäiseksi elikkäs Separaattorista. Alussa oli separaattori, maito ja kerma. Sitten kun kampea oli veivattu ja saatu tuota pehmeän täyteläistä tuotetta elikkäs kräddeä tulikin hieman sormisuinen olo, mitäkö tuosta töhnästä sitten voisikaan tehdä? Ja kyllähän ihminen suuressa älyssään sen keksi, hapatetaan ja vatkataan niin siitähän tulee voita. Ja vielä mitä, siitä ei niin vaan mitään voita tule, perhana kaikenmaailman kommervenkit pitää siinä vielä tehdä ennenkuin se miksikään rasvamateriaaliksi muuttuu.

                                      Vointekoväline

Ja näin homma luultavasti etenee: Ostetaan siis maitoa(homogenoitu ei käy voin valmistukseen), maito separoidaan kermaksi, kerma hapatetaan joko luonnollista hapatusprosessia käyttäen tai siihen lisätään hapate(esim. kermaviili) jonka jälkeen kermamössö jäähdytetään ja aletaan kirnuamaan. Kirnuamisen seurauksena kerman koostumus muuttuu kiinteäksi voirasvaksi josta sitten pestään ns. kirnupiimä pois ja hupsheijjaa saamme puhdistamatonta merisuolaa lisäämällä ihanaa aitoa maalaisvoita. Voi kiesus kun tuntuu yksinkertaiselta vaan kun ei mikään tässä maailmassa sitä ole niin ei kyllä tämäkään, nimittäin. Entisaikaan ei vielä jääkaappeja tunnettu joten hapan kermamassa oli vaikeata saada sopivan viileäksi ja nyt kokemusta rikkaampana voi sanoa tämän massan viilennyksen olevan ensiarvoisen tärkeää voin valmistusprosessissa. Tuli veivattua kirnua kaksi tuntia ilman että mitään muutosta kerman koostumuksessa tapahtui. Hiki ja pari pientä ärräpäätäkin taisi lentää mutta kun ei niin ei, massa oli paksuhkoa kermaa eikä kiinteydy voiksi ei sitten millään. No onneksi sitten tuo jäähdytys hiipi jostain jäljellä olevan järjen sopukoista mieleen ja ei kun purnukka jääkaappiin kylmenemään muutamaksi tunniksi. Kyllä tuntee itsensä varsinaiseksi aasiksi kun ei tuota aikaisemmin osannut ajatella. Viilennyksen jälkeen valmistus sujuikin jo huomattavasti jouhevammin ja massa jämähti voiksi melkein samantien. Sitten valutetaan kirnupiimä massasta pois ja pestään massaa kylmällä vedellä muutamaan kertaan. Tuo kirnupiimä on aivan ykkösherkku joka pienine voi- nokareineen vetää vertoja jopa kefiirille niin maussa kuin terveellisyydessäänkin. Suolauksen jälkeen maistamme juuri valmistunutta herkkuamme ja huomaamme kuinka vanhassa vara parempaan, sen verran tuotoksemme poikkeaa näistä teollisesti tehdyistä rasvoista maultaan että lusikalla tulee syötyä useampi nokare, siis lusikalla voita napaan. Pannulle myös paistumaan parit kananmunat reilun voi satsin saattelemana ja voi mahoton miten hyvää. Niinpä jälleen kokemusta rikkaampana ja kantapäiden kautta opittuna olemme jälleen askeleen lähempänä kohti omavaraisuutta ja aitojen asioiden alkulähteitä, ainakin näissä ravintoasioissa.

                                     Vointekovälineen tuotos NAM NAM.

Lupauksesta huolimatta pari pikku juttua rasvasta tai siis voista noin niinkuin maalaisjärjellä päässä pyöriteltynä. Meillehän on opetettu kuinka voi on niin kamalaa kovaa rasvaa joka tukkii verisuonet niin että meidät on saatu kuvittelemaan tuon rasvan suorastaan siirtyvän suoraan verenkiertoomme varsinkin kun voi on jääkaappi kylmänä kiinteässä muodossa esiintyvä rasva. Ihmisen normaali ruumiinlämpö huitelee siinä 36-37astetta Celsiuksen mittaasteikolla. Lämmitetäänpä tätä voi nimistä suonentukkeuttajaa tuohon lämpötilaan ja kas kummaa mihin katoaakaan se kova rasva. Voi on kovinkin juoksevassa muodossa josta voimme päätellä rasvan elimistössämme olevan hyvin elimistön käyttöön sopiva energian lähde. Aika luonnolliselta kuullostaa. Yhtään puolueetonta biokemistien tekemää tutkimusta ei ainakaan ole olemassakaan jossa tämä maitorasva olisi ihmiselimistölle miksikään myrkyksi tai verisuonen salpaajaksi todistettu, eiköhän tuota olla jo satojatuhansia vuosia ravintona käytetty. Eikä taasen sydän ja verisuonitauteja ole ollut entisaikojen ihmisillä lainkaan joten siitä vaan popsimaan hyvällä omallatunnolla maitoa ja siitä saatavia tuotteita. Muistetaan kuitenkin samalla vähentää niitä hiilihydraatteja.

Siinäpä tälläistä voi asiaa tällä kertaa ensikerran sitten jotain ihan muuta, mutta pakko kuitenkin vielä kertoa tämä: Voipurnukka ja margariinirasia kävivät kiivasta keskustelua siitä kumpi heistä onkaan ihmiselle terveellisempi rasva. -Ethän sinä muuta kuin tukit ihmisten verisuonet sanoi Floora paketti hieman ivallisesti voille. Voi tiesi ettei tämmöinen tietenkään pidä paikkaansa vaan on määrättyjen piirien keksimää huijausta että saataisiin osakkeenomistajille suurempia voittoja kun keksitään mitä ihmeellisimpiä rasvayhdisteitä ihmisten käyttöön. No ei muuta kuin pienen kisan paikkahan siinä oli. Päätettiin mennä metsään eläinten syötäväksi jolloin nähtäisiin kumpi rasvoistamme olisi metsän eläimille se luonnollisempi ja mieluisampi vaihtoehto. Erään kannon-nokassa kököttäessään rasiamme huomasivat kuinka metsän eläimet kerääntyivät heidän ympärilleen uteliaina siitä mitä tököttejä tänne heidän reviirilleen olikaan ilmaantunut. Eipä aikaakaan kun elukat hotkivat voipaketin suihinsa, röyhtäisivät ja jättivät margariini ystävämme kokonaan koskematta. Taisi muuan mäyrä kusaistakin margariiniyhdisteen päälle tuhahtaen -Hyi helvetti mitä töhnää. Siinä virtsajäämiä päältään ravistellessa mietti tuo onneton rypsirasva oliko hän nyt voittanut vai hävinnyt tämän kilpailun. Hetken päästä auringon lämmöstä alkaessaan härskiintymään ja pilaantumaan hiipi tuon kissanrasvapakkauksen mieliin vanha sanonta: Voita ei mikään voita.


Aitojen Asioiden Alkulähteillä   -Jari


Ai niin Virtaa Riittää