Päivitys tai siis Muistokirjoitus

Niinkuin se kuuluisa tauti sieltä Töölöstä lähti aikoinaan on hampaiden koostumus vaihtunut hermostomyrkyistä joihinkin muovin ja keramisen pinnoitteen seokseen. Prkl Sinne meni kaikki 45 vuotta suussani kantamat ehkä jopa vaarallismmat myrkyt joita tunnetaan ongelmajätelaitokselle, paitsi ettei niitä taideta edes Suomessa käsitellä kun ovat sen luokan myrkkyjä ettei täällä niille pystytä mitään tekemään. On sen verran helpottunut olo että nyt voidaankin päivittää Mehiläisvuosi nippuun ja todeta että on aika tehdä ensimmäisen mehiläishoitovuoden


PÄIVITYS

Ja paskan marjat tässä mitään mehiläisiä päivitellä vaan jotain ihan muuta kun perheeseen iski suuri suru
yli 14 vuotiaan koiravanhuksen menehtymisen myötä.Joten tämän kertaisen kirjoituksen otsikko olkoonkin.

MUISTOKIRJOITUS (Nellin yhdeksän elämää)

 Anteeksi jos kirjoituksessa sattuu esiintymään muutamia ärräpäitä mutta päällimmäiset tuntemukset ovat kovinkin v-mäiset. Emmehän me täällä kuitenkaan ikuisesti olla mutta nuo meidän niin kiintymyksemme kokonaan saavat eläimet saisivat kuitenkin olla edes vähän pitkäikäisempiä kuin tuo jo 14-vuotta savuttanut yksilömme jonka edesottamuksia nyt sitten kirjoitellaan.

Hänen nimensä oli siis Nelli.Nelli joka saapui meille noin vuoden ikäisenä eräänlaisesta  koirien löytökodsta jostain uudellamaalla sijaitsevasta koirien löytöönottokodista.Nelli kun sattumoisin oli kerrostaloasunnossaan ollut pikkaisen hankala pidettävä syöden lopulta jopa seinät edelliseltä omistajaltaan. No kun soittelimme kyseiseen löytökotiin kerrottiin siellä olevan nuori vetreä laradorin nuotajan, saksanpaimenkoiran sekä berninpaimenkoiran sekoitus joka varmaankin meille tänne maalle olisi onnenomiaan pihapiiriä puolustamaan. Nellihän osoittautui todella oivaksi hankinnaksi tänne maalle tajuten samantien oman tarkoituksensa meidän perheyhteisössä puolustaen ja vahtien omaa pihapiiriään etten sanoisi jopa henkeen ja vereen. No henki tai veri mutta Nelli kuitenkin osoittaui koko perheemme täydellisesti omaksuneena vahtikoirana olemisen jonka ilmiselvänä tehtävänä oli niin perheen puolustaminen kuin koko porukan ihanteellisena lemmikkinä oleminen.Monet kerrat tosin jouduimme Nellin kanssa kasvotusten toisiamme tuijottamaan käydessämme 'pientä henkien taistelua' siitä kumpi täällä meillä kertoo ns. kaapin paikan mutta niin vain joutui tuo kovapäinen sisupussi alistumaan vielä kovemman jääräpään tahtoon varmaan todeten ettei tuota Savolaispöhköä pysty henkisesti kuitenkaan voittamaan. Niinpä Nellistä saimme kiltin mutta periksiantamattoman perhelemmikin seuraaviksi vuosiksi.

No narttukoirasta kun oli kyse niin jopa puolivuosittain(kuten Homo Sapiensilla?) tapahtuva juoksuaika iski myös Nelliin jonka seurauksena pyöräytettiin kahdeksan potraa pentua maailmaan.
Täydellisesti pennut hoidettuaan jatkoi Nelli koiramme seuraavan muutaman kuukauden ajan eloaan varsin tietämättömänä siitä että päätyisi eläinlääkärin leikkauspöydälle, joka poistikin Nelliltä suvunjatkamisvälineet.

 Vuosien saatossa tuo pihallamme vapaana juosta saanut ilopilleri käännytti muutamia epämääräisiä vierailijoita joiden tarkoitusperistä ei Suomen laissa ainakaan mitään positiivista kerrota, mutta kyllähän tuon kokoluokan ilmestys mahtavine haukkuineen piti hiipparit visusti autoissaan nämä pois käännyttäen ja tiedostaen mitä Nellin pihalla olisi odotettavissa. Haukkui Nelli tietysti kaikki muutkin mutta yhtään koiria tuntevat ihmiset kyllä huomasivat Nellin lähestyessä häntä vinhasti heiluen kysessä olevan vain pieni alkutarkastus tulevia vieraita kohtaan. Suden vierailut sen aikaisessa lammasaitauksessakin jäivät Nellin ansiosta lyhyiksi ja saalikseettomiksi. Saipa Nelli  ajansaatossa johdettavakseen kolme muutakin, enemmän ja vähemmän erilaisen luonteen omaavaa karvaturria nimittäin Ninnin, Repen ja Sanin. Eipä ollut laumanjohtajasta epäselvyyksiä.

Lukuisat muistot liikkuvat tietystikin mielissämme muttei tässä nyt kuitenkaan kirjaa voi kirjoittaa joten niin vain vuodet vierivät myös Nelimme kohdalla ja iski vanhuus jonka mukana alkoi askel lyhentymään. Tuon vanhuuden mukana tuli sitten muutamia ikäviäkin asioita tuon hieman surumielisen näköisen luppakorvan elämään. Nelli mm. sairastui cushingin syndroomaan saaden loppuelämäkseen ihmiselle tarkoitetun nuhalääkkeen joka Nellillä auttoi virtsanpidätysvaikeuksien loppumiseen, Kerran jäätiin omalla pihalla jopa auton töytäisemäksi(törppö kuski kun olen) kun ei enää reaktiot eikä olemus olleet enää vetreimmillään, ison miehen nyrkin kokoinen kysta leikattiin 10-vuotislahjaksi, kuulokin meni muttei Nelli siitä kovasti tainnut välittää, viimeisinä elinkuukausina iski sitten vielä alzheimerin tauti josta johtuen ei ajatus enää ollut kirkkaimmillaan joten päättipä Nelli hypätä parin metrin korkeudesta suoraan kyljelleen betoniselle laatalle siitäkin mäjähdyksestä kuitenkin selviten naarmuitta ja kun näihin vielä lisätään se että kerran nuoruudessaan Nelli söi xylitol purkkapaketin ja oli kuolla.Räjähtipä joku ilotulitus kissanpieru vaurioittaen toisen silmänkin. Kerran laski veren sokerit niin alas että oli kuolla kun meni höppänä piiloon sekä se kun kerran syötiin suklaata oikein urakalla ja oli hengenlähtö lähellä saadaankin pikaisen päättelyn seurauksena tulokseksi se että Nellillä oli yhdeksän elämää niinkuin olemme tottuneet yleensä noista toisista kotiemme lemmikkieläimistä uskomaan. Nellin vanhuudenpäivät olivat kuitenkin leppoisat ja vaikkei enää sänkyyn pystynyt öisin hyppäämään tallusteli portaat alakertaan ja nukkui kuitenkin uskollisesti sängyn vieressä. Kunnes eräänä perjantai iltana Nelli alkoi oksentamaan vaahtoa, kulkemaan todella vaikeasti ja turpoamaan toispuoleisesti, siis Nelli sai vatsalaukun kiertymän jota ei pystytä muuten kuin leikkaushoidolla parantamaan. Niinkin vanhan koiran kuin Nellimme tapauksessa ei ollut muuta tehtävissä kuin eläimen mahdollisimman pikainen tuskistaan pois päästäminen.

Kovin haikeissa tunnelmissa siis nyt mennään eteenpäin elämässä, kuitenkin mukavien muistojen saattelemina Nelliämme kaipaillen.

Jari & Tarja

                                                            Nelli in Memoriam 1999-2013